Hallituksen aktiivipaniikki


Hallituksella näyttää olevan täysi paniikki päällä somessa todistellessaan työttömiä kyykyttävää aktiivimalliaan. Paniikkiin johti lain kumoamiseen pyrkivä kansalaisaloite, joka keräsi vaadittavat 50000 allekirjoitusta vain kahdeksassa päivässä. Tavallisilla ihmisillä, joista monet ovat nähneet työttömyyttä läheltä on erilainen käsitys lain vaikutuksista. Hallituksen toimet näyttäytyy lähinnä työttömyysturvan leikkurina, johon työttömällä ei ole itsellään välttämättä mahdollisuutta vaikuttaa sekä tilastojen siivoamiselta. Monen puolustelijan kommenteista näkyy, että työttömyys on todella kaukainen asia itselle ja sitä pidetään ihmisen omana syynä. Näyttää siltä, että lakia tehtäessä ei kokemusasiantuntijoita ole juurikaan kuultu. Näissä laeissa huomaa myös hallituksen sosiaalipolitiikan unohtumisen.

Hallituksen edustajien mielestä työttömyysturva paranee aktiivimallilla, koska omavastuupäivät lyhenevät seitsemästä viiteen. Näillä omavastuupäivillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä aktiivisuuden kanssa. Ne ovat päiviä työttömyyden alussa, joista työtön ei saa päivärahaa ja ne tulevat jokaiselle työttömäksi joutuvalle aina kun työllisyysehdot täyttyvät. Tähän ei pysty vaikuttamaan millään aktiivisuudella. Hallitus lisäksi unohtaa kertoa, että omavastuupäiviä nostettiin viidestä seitsemään tämän hallituksen toimesta. Nyt siis palattiin vanhaan viiteen omavastuupäivään.

Aktiivimalli ei tee työn hakemisesta tai saamisesta yhtään aktiivisempaa. Työn saaminen kun ei ikinä ole kiinni työnhakijasta vaan työnantajasta. Työvoimapoliittisia toimiakaan ei kaikille halukkaille joka puolella ole tarjota. Ei myöskään ole mitenkään järkevää tarjota osaavalle ihmiselle työnhaku- tai tietotekniikkakursseja. Näitä nämä työvoimapoliittiset ”koulutukset” nimittäin lähinnä ovat.

Hallituksen pyrkimys on saada usea ihminen pois tilastoista hinnalla millä hyvänsä. Vaikka voidaan nähdä hyvänä, että yritystoiminnan aloittamisessa voi saada jopa 4 kuukautta työttömyysturvaa, pitää muistaa, että tämän neljän kuukauden jälkeen loppuvat kaikki mahdolliset tuet, kun työtön on saatu yrittäjästatukselle. Omaehtoisessa opiskelussa taas on jatkuvasti vaara, että TE-toimisto katsoo työttömän päätoimiseksi opiskelijaksi. Näinkin saadaan ihmisiä pois työttömyystilastoista.

Iso ongelma on edelleen myös se, että TE-toimiston virkailijan päätöksestä ei työtön juurikaan voi valittaa. Tai voi, mutta harvoin ne johtavat muutoksiin. Työttömät saavatkin myös täysin mielivaltaisia päätöksiä. Näiden päätösten pelossa työttömän on usein vaikea tehdä mitään.

Meidän suurimpia ongelmia työttömyydessä ja pienten työkeikkojen esteenä on monimutkainen ja kankea byrokratia. Monet työttömän aktiiviset toimet merkitsevät useimmiten tukien viivästymistä. Kuinka moni palkallinen hyväksyisi sen, että ikinä ei tiedä koska palkka tulee ja kuinka paljon sitä tilille tulee. Tätä on työttömän elämä byrokratia viidakossa. Tähän byrokratiaan hallitus ei halunnut mitenkään puuttua vaan aktiivimallin ansiosta se vielä lisääntyy. Nyt jokaisen työttömän kohdalla tarkistetaan kolmen kuukauden välein ”aktiivisuus” ja tuet ja maksatukset viivästyvät.

Kaikki ovat varmasti samaa mieltä siitä, että työttömän tulee aktiivisesti pyrkiä työllistymään. Näin myös tekee useimmat työttömät. Tämä aktiivimalli ei sitä kuitenkaan lisää vaan sanktioiden uhalla turhauttaa työttömiä entistä enemmän. Suuri osa vapaina olevista työpaikoista on sellaisia, että niitä ei tekisi yksikään aktiivimallin kannatta ja hallituksen edustaja. Näitä töitä, pitää kuitenkin sanktioiden uhalla olla kaikkien muiden valmiita tekemään. Eikä juuri mitään työtä tehdä nykyään ilman koulutusta. Juhana Vartiaisen hehkuttamaan puhelinmyyntityöhönkään ei kaikki sovellu. Palkka näissä lisäksi riippuu pitkälti myynnistä. Empatia ja toisen ihmisen asemaan asettuminen on tämän hallituksen toimesta laskenut Suomessa entisestään. Silloin voi vain odottaa tällaista kohtelua heikommassa asemassa olevalle.


Kommentit

Suositut tekstit