Hallituksen aktiivipaniikki
Hallituksella näyttää olevan täysi paniikki päällä somessa
todistellessaan työttömiä kyykyttävää aktiivimalliaan. Paniikkiin johti lain
kumoamiseen pyrkivä kansalaisaloite, joka keräsi vaadittavat 50000
allekirjoitusta vain kahdeksassa päivässä. Tavallisilla ihmisillä, joista monet
ovat nähneet työttömyyttä läheltä on erilainen käsitys lain vaikutuksista.
Hallituksen toimet näyttäytyy lähinnä työttömyysturvan leikkurina, johon
työttömällä ei ole itsellään välttämättä mahdollisuutta vaikuttaa sekä
tilastojen siivoamiselta. Monen puolustelijan kommenteista näkyy, että
työttömyys on todella kaukainen asia itselle ja sitä pidetään ihmisen omana
syynä. Näyttää siltä, että lakia tehtäessä ei kokemusasiantuntijoita ole
juurikaan kuultu. Näissä laeissa huomaa myös hallituksen sosiaalipolitiikan
unohtumisen.
Hallituksen edustajien mielestä työttömyysturva paranee
aktiivimallilla, koska omavastuupäivät lyhenevät seitsemästä viiteen. Näillä
omavastuupäivillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä aktiivisuuden kanssa. Ne
ovat päiviä työttömyyden alussa, joista työtön ei saa päivärahaa ja ne tulevat
jokaiselle työttömäksi joutuvalle aina kun työllisyysehdot täyttyvät. Tähän ei
pysty vaikuttamaan millään aktiivisuudella. Hallitus lisäksi unohtaa kertoa,
että omavastuupäiviä nostettiin viidestä seitsemään tämän hallituksen toimesta.
Nyt siis palattiin vanhaan viiteen omavastuupäivään.
Aktiivimalli ei tee työn hakemisesta tai saamisesta yhtään
aktiivisempaa. Työn saaminen kun ei ikinä ole kiinni työnhakijasta vaan
työnantajasta. Työvoimapoliittisia toimiakaan ei kaikille halukkaille joka
puolella ole tarjota. Ei myöskään ole mitenkään järkevää tarjota osaavalle
ihmiselle työnhaku- tai tietotekniikkakursseja. Näitä nämä työvoimapoliittiset
”koulutukset” nimittäin lähinnä ovat.
Hallituksen pyrkimys on saada usea ihminen pois tilastoista
hinnalla millä hyvänsä. Vaikka voidaan nähdä hyvänä, että yritystoiminnan
aloittamisessa voi saada jopa 4 kuukautta työttömyysturvaa, pitää muistaa, että
tämän neljän kuukauden jälkeen loppuvat kaikki mahdolliset tuet, kun työtön on
saatu yrittäjästatukselle. Omaehtoisessa opiskelussa taas on jatkuvasti vaara,
että TE-toimisto katsoo työttömän päätoimiseksi opiskelijaksi. Näinkin saadaan
ihmisiä pois työttömyystilastoista.
Iso ongelma on edelleen myös se, että TE-toimiston
virkailijan päätöksestä ei työtön juurikaan voi valittaa. Tai voi, mutta
harvoin ne johtavat muutoksiin. Työttömät saavatkin myös täysin mielivaltaisia
päätöksiä. Näiden päätösten pelossa työttömän on usein vaikea tehdä mitään.
Meidän suurimpia ongelmia työttömyydessä ja pienten
työkeikkojen esteenä on monimutkainen ja kankea byrokratia. Monet työttömän
aktiiviset toimet merkitsevät useimmiten tukien viivästymistä. Kuinka moni
palkallinen hyväksyisi sen, että ikinä ei tiedä koska palkka tulee ja kuinka
paljon sitä tilille tulee. Tätä on työttömän elämä byrokratia viidakossa. Tähän
byrokratiaan hallitus ei halunnut mitenkään puuttua vaan aktiivimallin ansiosta
se vielä lisääntyy. Nyt jokaisen työttömän kohdalla tarkistetaan kolmen
kuukauden välein ”aktiivisuus” ja tuet ja maksatukset viivästyvät.
Kaikki ovat varmasti samaa mieltä siitä, että työttömän
tulee aktiivisesti pyrkiä työllistymään. Näin myös tekee useimmat työttömät.
Tämä aktiivimalli ei sitä kuitenkaan lisää vaan sanktioiden uhalla turhauttaa työttömiä
entistä enemmän. Suuri osa vapaina olevista työpaikoista on sellaisia, että
niitä ei tekisi yksikään aktiivimallin kannatta ja hallituksen edustaja. Näitä
töitä, pitää kuitenkin sanktioiden uhalla olla kaikkien muiden valmiita
tekemään. Eikä juuri mitään työtä tehdä nykyään ilman koulutusta. Juhana Vartiaisen hehkuttamaan puhelinmyyntityöhönkään ei kaikki sovellu. Palkka näissä lisäksi riippuu pitkälti myynnistä. Empatia ja toisen ihmisen asemaan asettuminen on tämän hallituksen
toimesta laskenut Suomessa entisestään. Silloin voi vain odottaa tällaista
kohtelua heikommassa asemassa olevalle.
Kommentit
Lähetä kommentti