Pätkätyöläisen lottovoitto

Kolumni julkaistu Eparissa 18.7.

Allekirjoitin elämäni ensimmäisen toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen 41-vuotiaana viime tammikuussa. Ennen tätä pisimmät työsopimukseni olivat reilun vuoden mittaisia. Lyhimmillään sopimuksia tehtiin parin kuukauden mittaisina. Erimittaisia työttömyysjaksoja on tullut elämässä koettua liiankin kanssa.

Määräaikaisuus vei jokaisessa työssä paljon voimavaroja myös itse työltä. Viimeistään työsuhteen loppupuolella alitajuisesti miettii tulevaisuutta työsuhteen jälkeen. Onko töitä tiedossa? Entä jos töitä ei löydä, kuinka perheen talouden taas käy?

Määräaikaisena työntekijänä ei ole saanut myöskään nauttia samalla tavalla lomista kuin vakituisessa työssä. Lomat osuu työsuhteen loppuun. Monesti aikaan kun lapset on koulussa. Jos kesälle ei ole ollut töitä, on työttömyys ja taloudellinen tilanne stressannut ja vaikuttanut arkeen. Sitä on vaikea kutsua lomailuksi. Tämä kaikki on vaikuttanut totta kai myös lapsiin. Vanhemman stressi näkyy.

Määräaikaisuus on vaikuttanut omalta osaltaan myös itseluottamukseen. Luotto omaan osaamiseen horjuu, kun hyvin tehdystä työstä huolimatta työsuhde ei jatkukaan. Kiitokset työstä eivät tässä kohtaa juuri lämmitä.

Itse olen kuitenkin saanut olla määräaikaisenakin aina kokoaikaisessa työssä. On siis vaikea ymmärtää minkälaista stressiä ja ahdistusta kokevat ne pätkätyöläiset, jotka töistä huolimatta eivät pärjää taloudellisesti. 

Hallitus on jaksanut muistuttaa, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Tähän myös hallituksen työllisyyspolitiikka tuntuu keskittyvän. Valitettavasti pelkkä työ ei riitä, jos se ei vähennä taloudellista ahdinkoa ja nosta ihmistä siten parempaan asemaan. Pitkittynyt rahojen riittämättömyys ja lomien puuttuminen vaikuttaa suuresti ihmisen työkykyyn ja henkiseen jaksamiseen.

Iloitsen vilpittömästi, että hallituksen tavoite työllisyysasteen nostamisesta 72%:iin lähenee. Toivon kuitenkin, että se myös tarkoittaa ihmisten nostamista parempaan taloudelliseen asemaan. Nyt työllisyysasteessa tuntuu olevan kikkailun makua, kun tehtyjen työtuntien määrä ei tunnu kasvavan ja erilaisten työttömyysetuuksien määrätkin laskee turhan hitaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että useat tekevät pätkätöitä, jolla yksistään ei elä, mutta tilastoissa on kuitenkin työllinen. Pitkittyneenä pätkätyöläisyys on henkisesti erittäin stressaavaa, joka näkyy myös kansantaloudessa.

Itselleni oli enemmän kuin lottovoitto saada toistaiseksi voimassa oleva työ Kuortaneen kunnan viestintäkoordinaattorina. Samaa lottovoittoa toivoisi kaikille pätkätyöläisille.