Valinnoillamme tärkeä rooli ilmastonmuutoksessa
(Yhteiskirjoitus toiminnanjohtaja Suvi Syrjän kanssa. Julkaistu Ilkan mielipidepalstalla 14.10.)
Maanantaina julkistettu ilmastoraportti kertoo karua kieltään maapallon tilasta ja siitä, mihin keskilämpötilan jatkuva nousu johtaa. Raportin mukaan toivoa kuitenkin on vielä, mikäli ryhdymme heti toimiin ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi. Tämä tarkoittaa radikaaleja ratkaisuja, jotka koskettavat meidän jokaisen elämää. Etenkin meidän länsimaalaisten tulee tehdä huomattavia muutoksia kuluttavaan elämäntapaamme.
Moni kysyy, mitä me suomalaiset voimme tehdä, kun suurimmat saastuttajat kuitenkin löytyvät muualta. Me voimme tehdä paljon. Monia ilmastonmuutoksen aiheuttajia tosiasiassa löytyy ihan meidän jokapäiväisestä elämästämme. Suomalaisten ylikulutuspäivä on nykyään jo huhtikuussa. Se tarkoittaa, että jos kaikki kuluttaisivat kuten me, tarvittaisiin 3,6 maapalloa energia- ja materiaalitarpeidemme täyttämiseksi. Suomalainen voi siis todellakin tehdä ja paljon.
Tunnemme houkutusta pitää kiinni saavutetuista elintavoista, vaikka ongelmat näkyvät silmiemme alla. On paljon helpompi syyttää ilmastonmuutoksesta köyhiä maita, jotka ovat vasta nousemassa teollisiksi ja esimerkiksi käyttävät paljon hiiltä energian tuotantoon.
Kuluttajan tottumusten muutoksiin tarvitsemme kuitenkin radikaaleja poliittisia päätöksiä.
Kuluttajan valintoja tulee ohjata eri tavoin ilmastoystävällisempään suuntaan. Yksilön päästöjen vähentämiseen tarvitaan ikäviä toimia, jotka tuntuvat osuvan etenkin liikkumiseen. Se tarkoittaa auto- ja lentoveroa, jolla pyritään vähäpäästöisempään suuntaan. Se tarkoittaa myös muita ilmaston kannalta ohjaavia kulutusveroja. Meidän kaikkien tulisi myös itse alkaa miettiä mikä on tärkeää ja mitä tarvitsemme.
Kuluttajina voimme tehdä oman osamme vaikkapa ruokailu- ja liikkumistottumuksiamme tarkastelemalla, mutta meillä on myös oikeus vaatia kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, poliittisia päätöksiä, jotka edistävät mahdollisuuksia tehdä ilmastoystävällisiä valintoja.
Näitä poliittisia päätöksiä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Eturyhmäajattelun on annettu olla esteenä ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Poliittisia päätöksiä tehtäessä on mietittävä tarkkaan millaisen maapallon tahdomme jättää lapsillemme. Elinkelpoista ympäristöä ei korvata kikyillä, talouskasvuilla tai millään rahamäärillä, jos tilanne päästetään liian huonoksi. Siksi tarvitaan uudenlaista ajattelua.
Ilmastopolitiikka ei ole vain oma yksittäinen politiikan lohkonsa, vaan päätösten ilmastovaikutusten arviointia on tehtävä kaikilla politiikan alueilla. Kaiken politiikan on oltava kestävää.
Valitettavasti hallituksen vastuuministerin lausunnot “pikkuhiljaa hivuttelemisesta” kohti tavoitetta eivät herätä tässä tilanteessa luottamusta. Ilmastotekoja ja kunnianhimoisia päätöksiä pitää tehdä nyt.
Niitä olisi pitänyt tehdä paljon enemmän jo nykyisen ja entisten hallitusten aikana. Enää ei ole aikaa odottaa.
Maanantaina julkistettu ilmastoraportti kertoo karua kieltään maapallon tilasta ja siitä, mihin keskilämpötilan jatkuva nousu johtaa. Raportin mukaan toivoa kuitenkin on vielä, mikäli ryhdymme heti toimiin ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi. Tämä tarkoittaa radikaaleja ratkaisuja, jotka koskettavat meidän jokaisen elämää. Etenkin meidän länsimaalaisten tulee tehdä huomattavia muutoksia kuluttavaan elämäntapaamme.
Moni kysyy, mitä me suomalaiset voimme tehdä, kun suurimmat saastuttajat kuitenkin löytyvät muualta. Me voimme tehdä paljon. Monia ilmastonmuutoksen aiheuttajia tosiasiassa löytyy ihan meidän jokapäiväisestä elämästämme. Suomalaisten ylikulutuspäivä on nykyään jo huhtikuussa. Se tarkoittaa, että jos kaikki kuluttaisivat kuten me, tarvittaisiin 3,6 maapalloa energia- ja materiaalitarpeidemme täyttämiseksi. Suomalainen voi siis todellakin tehdä ja paljon.
Tunnemme houkutusta pitää kiinni saavutetuista elintavoista, vaikka ongelmat näkyvät silmiemme alla. On paljon helpompi syyttää ilmastonmuutoksesta köyhiä maita, jotka ovat vasta nousemassa teollisiksi ja esimerkiksi käyttävät paljon hiiltä energian tuotantoon.
Kuluttajan tottumusten muutoksiin tarvitsemme kuitenkin radikaaleja poliittisia päätöksiä.
Kuluttajan valintoja tulee ohjata eri tavoin ilmastoystävällisempään suuntaan. Yksilön päästöjen vähentämiseen tarvitaan ikäviä toimia, jotka tuntuvat osuvan etenkin liikkumiseen. Se tarkoittaa auto- ja lentoveroa, jolla pyritään vähäpäästöisempään suuntaan. Se tarkoittaa myös muita ilmaston kannalta ohjaavia kulutusveroja. Meidän kaikkien tulisi myös itse alkaa miettiä mikä on tärkeää ja mitä tarvitsemme.
Kuluttajina voimme tehdä oman osamme vaikkapa ruokailu- ja liikkumistottumuksiamme tarkastelemalla, mutta meillä on myös oikeus vaatia kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, poliittisia päätöksiä, jotka edistävät mahdollisuuksia tehdä ilmastoystävällisiä valintoja.
Näitä poliittisia päätöksiä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Eturyhmäajattelun on annettu olla esteenä ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Poliittisia päätöksiä tehtäessä on mietittävä tarkkaan millaisen maapallon tahdomme jättää lapsillemme. Elinkelpoista ympäristöä ei korvata kikyillä, talouskasvuilla tai millään rahamäärillä, jos tilanne päästetään liian huonoksi. Siksi tarvitaan uudenlaista ajattelua.
Ilmastopolitiikka ei ole vain oma yksittäinen politiikan lohkonsa, vaan päätösten ilmastovaikutusten arviointia on tehtävä kaikilla politiikan alueilla. Kaiken politiikan on oltava kestävää.
Valitettavasti hallituksen vastuuministerin lausunnot “pikkuhiljaa hivuttelemisesta” kohti tavoitetta eivät herätä tässä tilanteessa luottamusta. Ilmastotekoja ja kunnianhimoisia päätöksiä pitää tehdä nyt.
Niitä olisi pitänyt tehdä paljon enemmän jo nykyisen ja entisten hallitusten aikana. Enää ei ole aikaa odottaa.
Kommentit
Lähetä kommentti