Suomi pysähtyi, minä nautin

Kriisin keskellä tämä tuntuu väärältä sanoa, mutta minä nautin tästä koronan aiheuttamasta pysähtyneisyydestä. Nautin siksi, että aamut eivät tunnu läheskään niin kiireisiltä kuin normaalisti. Etätyöpäivänä ei ole kiire työpaikalle, eikä töistä ole kiire kotiin, ehtiäkseen koko illan kestävään harjoituskuskausrumbaan. Nautin, kun illat eivät veny seuraavan päivän ruokien ja aikataulujen miettimisessä tai kun viikonloput eivät mene kokousmatkoissa.

Nautin, kun pitkästä aikaa mihinkään ei ole kiire ja vapaa-ajalla aikaa tuntuu olevan loputtomasti. Olen tehnyt kuukauden aikana pitkiä lenkkejä koiran kanssa enemmän kuin aikoihin. Käyn rauhassa kävellen kaupassa ja ehdin miettiä, mitä ruokaa tänään syötäisiin. Oma stressitaso on vähentynyt huomattavasti ja jatkuva väsymys on poissa. Työtehokin tuntuu olevan parempi.

Ekstoroverttina en toisaalta nauti, kun kavereita ei voi tavata ja muutkin tapaamiset pitää hoitaa etänä. En nauti, että lasten koulu aiheuttaa digisäätöä ja tärkeiden harrastusten puuttuminen luo heille omanlaista tuskaa. Enkä nauti kuinka usean ihmisen elinkeinoon ja elämään tämä vaikuttaa ja aiheuttaa taloudellista ahdinkoa heille ja läheisilleen.

Tässä hetkessä huomaa kuitenkin hyvin, kuinka nykyinen elämämme perustuu jatkuvaan kiireeseen. Eikä se kiire jää pelkästään töihin vaan se jatkuu vapaa-ajalla, jopa lomalla. Kokoajan pitää olla menossa, tekemässä, suorittamassa. Tänään pitää saada valmiiksi jo huomisenkin asiat.

Loppuun palaminen ja uupumus ovat yksi kasvavista kansantaudeistamme. Se vaivaa jo todella nuoriakin. Iso syy tähän on tämä jatkuva kiire ja suorittamisen tarve. Emme enää osaa pysähtyä tarpeeksi ajoissa ennen kuin kroppa tai mieli laittaa stopin. Voisiko tämä korona-kriisi opettaa meitä myös pärjäämään vähemmällä kiireellä?

Vaan osaammeko jatkuvan kiireen jälkeen enää nauttia hitaista ja rauhallisista päivistä? Viettää aikaa tekemättä juuri mitään. Monille tämä pakollinen pysähtyminen on varmasti myös vaikeaa. Pakon edessä on silti hyvä aika opetella hitaampaa elämää.