Kokoomuksen kahdet turverattaat

Paula Risikko (kok.) kirjoitti mielipidekirjoituksessaan (Ilkka-Pohjalainen 12.4.) kuinka hallituksen virheelliset turvepäätökset tulisi peruuttaa. Kokoomuksen kahdet turverattaat näyttävätkin käyvän taas kovaa vauhtia, sillä vielä pari vuotta sitten kokoomus esitti ilmastopolitiikan kärjeksi nopeampaa turpeesta irtautumista ja kritisoi etenkin vihreitä asian hitaudesta.

Kokoomuksella näyttääkin olevan vaikeuksia päättää, mitä mieltä turpeesta pitäisi olla. Siinä, missä puolueohjelmat ja puolue isoissa kaupungeissa puhuu energiaturpeen alasajosta, on puolue maakunnissa hyvin vahva turpeen puolustaja.

Asioissa on yleensä turha olla jälkiviisas, mutta energiaturpeen alasajon nykyisissä ongelmissa kokoomuksen on syytä myös katsoa peiliin. Vielä 80-luvulla kokoomuksen puolueohjelmissa turpeen ongelmat ymmärrettiin ja turpeen käytölle oltiin hyvin kriittisiä. Sitten tapahtui sama, mikä niin usein kokoomuksella ja raha meni luontoarvojen edelle.

Turpeennoston ja energiakäytön ongelmat on siis kokoomuksessakin tiedostettu jo ainakin 80-luvulta asti ja energiaturpeen alasajokin on ollut tiedossa jo koko 2000-luvun. Kokoomus on ollut hallituksessa paria kautta lukuun ottamatta vuodesta 1987 asti, mutta onko se ennakoinut turpeen alasajoa? Ei, vaan se aika, joka olisi voitu käyttää ennakointiin ja hallittuun siirtymään, on käytetty lähinnä jarruttamiseen. Tätä samaa jarrutustaktiikkaa Risikko ehdottaa jälleen ja yrittää siirtää aiempien hallitusten ja puolueensa omat tekemättä jättämiset nykyisen hallituksen virheeksi.

On aivan totta, että siirtymissä tulee aina myös ongelmia jotka tulee ratkaista ja siksi vihreän siirtymän rahoja tulee osoittaa kunnolla myös turvealan yrittäjille alanvaihdon helpottamiseksi. Kuitenkin jokainen hetki, joka käytetään jarruttamiseen ja kateettomiin lupauksiin lisää vain ongelmia tuottajille edelleen. Jokainen jarrutus ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä lisää kustannuksia, ei säästä niitä ja hidastaa myös kehitystä.

Se sama huoli, jota jatkuvasti korostetaan tässäkin asiassa rahassa ja luodaan huolia energian kallistumisesta, tulisi osoittaa myös luonnolle. Tekniikalla löydetään kyllä keinot luoda energiaa puhtaammin jatkuvasti myös halvemmalla, mutta millään rahasummalla me emme tuo takaisin niitä tuhansia lajeja, jotka ehtii kuolla sukupuuttoon ilmastonmuutoksen jarruttamisen seurauksena. Pitkä on myös vielä taival ennallistaa turvekentät luonnolliseen tilaansa ja saada kaikki turpeennostosta aiheutuneet ongelmat korjattua järvissä ja vesistöissä.