Olisiko aika laskeutua pääministeri Sipilä?

Viimeaikaiset hallituksen ja pääministeri Sipilän kohut sekä puheet ovat näyttäneet kuinka vanhakantainen johtaja Sipilä on. Ei kyse ole siitä, etteikö Sipilä ymmärtäisi vaan täysin siitä, että Sipilä ei halua kuunnella. Hän on tyypillinen itsensä muiden yläpuolelle asettava johtaja, joka ei kestä sitä, että hänen toimiaan kritisoidaan tai että hänen päätöksiään kyseenalaistetaan. Hän ei myöskään vain huomaa sitä, että vaikka omassa yrityksessään hän on näin voinut toimia ei sama onnistu enää, kun kyseessä on maan johtaminen ja sen kansalaiset. Kritiikki täytyy ottaa vastaan.

Valitettavasti samankaltaisia johtajia on Suomi edelleen organisaatiot pullollaan. Johtajia, jotka on mahdollisesti nostettu asemaansa aikoinaan jopa puoluekirjan perusteella. Tällaiset tiettyyn asemaan päässeet vanhakantaiset johtajat ajattelevat kaiken olevan vain oman erinomaisuutensa ansiota eivätkä he enää näe omassa toiminnassaan tai päätöksissään mitään vikaa. Heidän on vaikea kuunnella toisten eriäviä mielipiteitä, jos asian on jo järkeillyt toisin omassa päässään. Itse olen törmännyt tällaisten johtajien suusta lauseisiin kuten; ”Nämä asiat johtaja keskustelee toisen johtajan kanssa, ei tässä asiantuntijaa tarvita.” ja ”Ei johto voi päätöksiään perua vaikka ne vääriä olisivatkin. Silloinhan johto näyttäisi heikolta.”  On vaikea käsittää, että hyvä johtaja ei haluaisi kuulla asiantuntijan mielipidettä tai perua huonoa päätöstä.

Sipilän kohdalla tuntuu kyse olevan samanlaisesta ajattelusta. Päätöksissä ei kuunnella asiantuntijoita vaan hän puhuu kaiken maailman dosenteista, kun heidän näkemyksensä eivät osu Sipilän arvomaailmaan, ideologiaan ja siihen ihmeelliseen suureen visioon, jota hän ei toki ole avannut. Hänen on vaikea myöntää olevansa väärässä ja hän tekee sen vasta pakon edessä, ryhtyen samalla marttyyriksi. Silloinkin kääntäen asiat aivan päälaelleen ja syyttäen ihan muita kuin omien päätöksiensä heikkoutta. Ongelma on myös se, että päätösten pidempiaikaisia vaikutuksia tärkeämmäksi muodostuu itse päätös. Sipilä haluaa näyttää, että hän pystyy tekemään päätöksiä ja saamaan muka jotain aikaa. Yritysmaailmassa suuntaa voidaan muuttaa ketterämmin kuin julkistaloudessa ja tässä muodostuu ongelma. Jos päätös on huono on sillä erittäin pitkäkantoiset seuraukset kansalaisten kohdalla. Siksi Sipilän ja hallituksen pitäisi huomattavasti paremmin kuunnella useita asiantuntijoita ja tehdä pidempiaikaisia laskelmia päätösten vaikutuksista.

Sipilän kuuntelemattomuudesta saa esimerkkiä muun muassa viimeisimmässä perustuslakia koskevassa kohussa. Sipilälle on toistuvasti muistutettu monen lain perustuslakivastaisuudessa muun muassa oppositiopuolueiden, mutta ihan varmasti myös oikeuskanslerin ja virkamiesten toimesta, jos he näin kertovat. Sipilän on turha väittää, ettei hän ymmärrä kritiikkiä tai ettei hänellä ole tästä kerrottu. Kyllä on, mutta Sipilä ei ole vaivautunut omassa visiossaan kuuntelemaan.

Tämän puitteissa ei siis voi enää ihmetellä myöskään hallituksen jankutusta siitä, kuinka  oppositio ei anna vaihtoehtoja leikkauksille ja hallituksen kurjistavalle, eriarvoistavalle politiikalla. Vaihtoehtoja on ja niitä on annettu, mutta herra pääministeri hallituskumppaneittensa kanssa ei halua kuulla niitä. Ilmeisesti nämä asiat kun ovat sellaisia, jotka ”Pääministeri keskustelee muiden ministerien kanssa, ilman asiantuntijoita.” ja jossa ”Hallitus ei voi perua päätöksiään vaikka ne vääriä olisivatkin. Silloinhan pääministeri näyttäisi heikolta.” 

Meillä on suurin piirtein viimeiset 30 vuotta syötetty uudenlaisia johtajuusoppaita ja puhuttu hyvästä uudenlaisesta johtajuudesta. Organisaatiouudistuksia on tehty niin julkisella kuin yrityspuolellakin, mutta johtajuus ei silti tunnu vanhemman polven osalta muuttuvan vaan johtajuus pysyy samanlaisena ylhäältä johtamisena, jossa kritiikille ja eriävälle mielipiteelle johtajan kanssa ei ole tilaa. Johtajat eivät vieläkään ymmärrä, että hyvä johtaja haalii ympärilleen itseään fiksummat alaiset. Olisiko pääministeri Sipilänkin viimeistään nyt aika tutustua kunnolla asiantuntijoiden lausuntoihin, laskeutua jalustalta ja tunnustaa, että ihan kaikessa ei pääministerin visio ja päätökset olekaan oikeita? Nöyryydestä harvemmin kun on haittaa.