Demokraattisesti nappia painamassa
Kolumni epari lehdessä, julkaistu 11.4.2018
Eduskunnassamme istuu 200 kansanedustajaa ympäri Suomea. Sen pitäisi olla Suomi pienoiskoossa, joten siellä pitäisi kuulua siis jopa 200 erilaista ääntä. Valitettavasti liian usein ääniä kuuluu tasan kaksi, hallituksen ja opposition ääni. Näin, vaikka monessa asiassa on useita erilaisia vaihtoehtoja.
Ennen vanhaa sanottiin, että päätökset tehtiin saunaosastolla pienessä piirissä. Kun katsoo nykyistä menoa, ei näytä siltä, että asiassa oltaisiin päästy yhtään enempää demokraattiseen suuntaa.
Mitä isompi asia, sen varmemmin eduskunnassa kuuluu lähinnä hallituksen ääni, joka jyrätään läpi ryhmäkurilla, koska näin on muualla sovittu. Näin vaikka omatkin edustajat olisivat päätöksen järkevyydestä eri mieltä. Sopimuksella ”me” saamme jotain, ”he” saavat jotain. Ei väliä saako Suomi parhaan lopputuloksen.
Demokratian kannalta ryhmäkuri on ongelmallinen. Se keskittää valtaa pienemmälle piirille. Se myös helpottaa lobbausta. Ryhmäkurilla perustellaan päätösten eteenpäin viemistä, mutta juuri se altistaa päätökset poliittisiin lehmänkauppoihin. Sillä pidetään asioista eri mieltä olevat kurissa. Se on politiikassa helppoa. Uskollisimmat palkitaan paremmilla luottamustoimilla tai palkintoviroilla. Oma etu menee ihmismielessä helposti lopulta yhteisen edun edelle. Tämä kaikki sama pätee eduskunnan lisäksi kuntien valtuustoihin, jopa arvokysymyksissä.
Ilman ryhmäkuria hallitukset joutuisivat tekemään huomattavasti laajempia arvioita asioista ja Suomen kannalta parempia ratkaisuja. Puoluepoliittiset ideologiat pitäisi tällöin jättää vähemmälle huomiolle, varsinkin kun vain muutama prosentti suomalaisista kuuluu puolueisiin. Puolueideologian piirissäkin asioista voidaan olla montaa eri mieltä. Tämä näkyy erityisesti ennen vaaleja, kun ehdokkaat kertovat mielipiteitään. Ehdokkaan vaaleissa kertomalla mielipiteellä ei välttämättä ole kuitenkaan mitään väliä, kun puolueessa päätetään viedä asia toisin läpi.
Seuraavissa vaaleissa kannattaa siis muistaa seuraava: Ehdokas lupaa mitä asioita haluaa ajaa, sinä päätät ketä äänestät ja ehdokkaan ryhmä päättää mitä nappia painetaan asiassa, joka on todennäköisesti päätetty pienen (setämies)ryhmän kesken kabineteissa. Ei muuta kuin vaikuttamaan. Demokratia toimii kuin ennenkin.
Eduskunnassamme istuu 200 kansanedustajaa ympäri Suomea. Sen pitäisi olla Suomi pienoiskoossa, joten siellä pitäisi kuulua siis jopa 200 erilaista ääntä. Valitettavasti liian usein ääniä kuuluu tasan kaksi, hallituksen ja opposition ääni. Näin, vaikka monessa asiassa on useita erilaisia vaihtoehtoja.
Ennen vanhaa sanottiin, että päätökset tehtiin saunaosastolla pienessä piirissä. Kun katsoo nykyistä menoa, ei näytä siltä, että asiassa oltaisiin päästy yhtään enempää demokraattiseen suuntaa.
Mitä isompi asia, sen varmemmin eduskunnassa kuuluu lähinnä hallituksen ääni, joka jyrätään läpi ryhmäkurilla, koska näin on muualla sovittu. Näin vaikka omatkin edustajat olisivat päätöksen järkevyydestä eri mieltä. Sopimuksella ”me” saamme jotain, ”he” saavat jotain. Ei väliä saako Suomi parhaan lopputuloksen.
Demokratian kannalta ryhmäkuri on ongelmallinen. Se keskittää valtaa pienemmälle piirille. Se myös helpottaa lobbausta. Ryhmäkurilla perustellaan päätösten eteenpäin viemistä, mutta juuri se altistaa päätökset poliittisiin lehmänkauppoihin. Sillä pidetään asioista eri mieltä olevat kurissa. Se on politiikassa helppoa. Uskollisimmat palkitaan paremmilla luottamustoimilla tai palkintoviroilla. Oma etu menee ihmismielessä helposti lopulta yhteisen edun edelle. Tämä kaikki sama pätee eduskunnan lisäksi kuntien valtuustoihin, jopa arvokysymyksissä.
Ilman ryhmäkuria hallitukset joutuisivat tekemään huomattavasti laajempia arvioita asioista ja Suomen kannalta parempia ratkaisuja. Puoluepoliittiset ideologiat pitäisi tällöin jättää vähemmälle huomiolle, varsinkin kun vain muutama prosentti suomalaisista kuuluu puolueisiin. Puolueideologian piirissäkin asioista voidaan olla montaa eri mieltä. Tämä näkyy erityisesti ennen vaaleja, kun ehdokkaat kertovat mielipiteitään. Ehdokkaan vaaleissa kertomalla mielipiteellä ei välttämättä ole kuitenkaan mitään väliä, kun puolueessa päätetään viedä asia toisin läpi.
Seuraavissa vaaleissa kannattaa siis muistaa seuraava: Ehdokas lupaa mitä asioita haluaa ajaa, sinä päätät ketä äänestät ja ehdokkaan ryhmä päättää mitä nappia painetaan asiassa, joka on todennäköisesti päätetty pienen (setämies)ryhmän kesken kabineteissa. Ei muuta kuin vaikuttamaan. Demokratia toimii kuin ennenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti