Tasa-arvon takapakki
(kolumni Epari-lehdessä, julkaistu 20.2.2018)
Hallitus kaatoi viime viikolla yhden tärkeimmistä tämän kauden tasa-arvoa edistävistä uudistuksista pysäyttämällä perhevapaauudistuksen toteuttamisen. Tasa-arvon kannattajana olen pettynyt, mutta kolmen lapsen vanhempana hieman huojentunut päätöksestä.
Aiotusta uudistuksesta julkitulleiden tietojen mukaan malli kun ei olisi ollut kokonaisuuden kannalta kovin hyvä, vaan hallitukselle uskolliseen tyyliin enemmänkin tukileikkaus, joka olisi osunut eniten pienempituloisiin. Malli myös sisälsi melkoisia ristiriitoja. Kun jo rajattiin päivähoito-oikeutta perheiltä, joissa toinen vanhempi on pienimmän kanssa kotona, niin tällä mallilla olisi lisäksi leikattu vanhemmista sisaruksista kotiin maksettavaa tukea.
Tasa-arvon kannattajana haluan, että perhevapaat huomioisi entistä paremmin molemmat vanhemmat. Nykyisin äidit jäävät liikaa jälkeen työelämästä, palkkakehityksestä ja eläkekertymästä. Vanhempana taas kannatan ajatusta, että lasta voidaan hoitaa kotona lapsen kannalta tarpeeksi pitkään. Jokainen lapsi ja perhe on toki erilainen ja jokainen tekee varmasti ratkaisunsa lapsen ja perheen parhaaksi.
Perhevapaauudistuksessa ei missään nimessä saa unohtaa tärkeintä eli lasta. Tämä uudistus on suurimpia, missä lapsivaikutuksen arvioinnin tulee olla koko uudistuksen keskiössä. Yksi kysymys on, tarvitseeko alle 3-vuotias lapsi enemmän varhaiskasvatusta vai hoitoa kotona ensimmäiset elinvuodet? Tästä asiasta kun on tutkimuksia molempiin suuntiin. Yksilö pitää pystyä huomioimaan. Toisaalta mikä vaikutus on sillä, että pienten lasten infektioriski päivähoidossa on huomattavasti suurempi kuin kotona hoidettaessa.
Perhevapaauudistuksen ohella perheitä ja lapsia koskee varhaiskasvatuslain uudistus. Sen ytimessä tulee olla varhaiskasvatuksen resurssit, ei pelkkä hoitajien koulutustaso. Tarvitaan tarpeeksi hoitajia sekä pienet ryhmäkoot taataksemme jokaisen lapsen paremman yksilöllisen huomioimisen etenkin pienimmissä lapsissa.
Perhevapaita tulisi muuttaa ehdottomasti suuntaan, jossa selvemmin on kohdennettu vapaat molemmille vanhemmille ja osa-aikatyön tekemiseen tulisi kannustaa myös kotona lasta hoitavaa vanhempaa. Toisaalta pitäisi miettiä tulisiko kotona lastaan hoitavan tuki olla tulosidonnainen koko perheen tuloihin? Toimeentulotukeen vaikuttaa koko talouden tulot, joten miksi ei myös tähän? Samaa tulosidonnaisuutta tulee myös tässä yhteydessä kysyä lapsilisistä.
Selvää on kuitenkin se, että seuraavan hallituksen ja eduskunnan on perhevapaauudistus tehtävä. Nykyinen malli kun on mennyt päiväysvanhaksi jo aikoja sitten.
Hallitus kaatoi viime viikolla yhden tärkeimmistä tämän kauden tasa-arvoa edistävistä uudistuksista pysäyttämällä perhevapaauudistuksen toteuttamisen. Tasa-arvon kannattajana olen pettynyt, mutta kolmen lapsen vanhempana hieman huojentunut päätöksestä.
Aiotusta uudistuksesta julkitulleiden tietojen mukaan malli kun ei olisi ollut kokonaisuuden kannalta kovin hyvä, vaan hallitukselle uskolliseen tyyliin enemmänkin tukileikkaus, joka olisi osunut eniten pienempituloisiin. Malli myös sisälsi melkoisia ristiriitoja. Kun jo rajattiin päivähoito-oikeutta perheiltä, joissa toinen vanhempi on pienimmän kanssa kotona, niin tällä mallilla olisi lisäksi leikattu vanhemmista sisaruksista kotiin maksettavaa tukea.
Tasa-arvon kannattajana haluan, että perhevapaat huomioisi entistä paremmin molemmat vanhemmat. Nykyisin äidit jäävät liikaa jälkeen työelämästä, palkkakehityksestä ja eläkekertymästä. Vanhempana taas kannatan ajatusta, että lasta voidaan hoitaa kotona lapsen kannalta tarpeeksi pitkään. Jokainen lapsi ja perhe on toki erilainen ja jokainen tekee varmasti ratkaisunsa lapsen ja perheen parhaaksi.
Perhevapaauudistuksessa ei missään nimessä saa unohtaa tärkeintä eli lasta. Tämä uudistus on suurimpia, missä lapsivaikutuksen arvioinnin tulee olla koko uudistuksen keskiössä. Yksi kysymys on, tarvitseeko alle 3-vuotias lapsi enemmän varhaiskasvatusta vai hoitoa kotona ensimmäiset elinvuodet? Tästä asiasta kun on tutkimuksia molempiin suuntiin. Yksilö pitää pystyä huomioimaan. Toisaalta mikä vaikutus on sillä, että pienten lasten infektioriski päivähoidossa on huomattavasti suurempi kuin kotona hoidettaessa.
Perhevapaauudistuksen ohella perheitä ja lapsia koskee varhaiskasvatuslain uudistus. Sen ytimessä tulee olla varhaiskasvatuksen resurssit, ei pelkkä hoitajien koulutustaso. Tarvitaan tarpeeksi hoitajia sekä pienet ryhmäkoot taataksemme jokaisen lapsen paremman yksilöllisen huomioimisen etenkin pienimmissä lapsissa.
Perhevapaita tulisi muuttaa ehdottomasti suuntaan, jossa selvemmin on kohdennettu vapaat molemmille vanhemmille ja osa-aikatyön tekemiseen tulisi kannustaa myös kotona lasta hoitavaa vanhempaa. Toisaalta pitäisi miettiä tulisiko kotona lastaan hoitavan tuki olla tulosidonnainen koko perheen tuloihin? Toimeentulotukeen vaikuttaa koko talouden tulot, joten miksi ei myös tähän? Samaa tulosidonnaisuutta tulee myös tässä yhteydessä kysyä lapsilisistä.
Selvää on kuitenkin se, että seuraavan hallituksen ja eduskunnan on perhevapaauudistus tehtävä. Nykyinen malli kun on mennyt päiväysvanhaksi jo aikoja sitten.
Kommentit
Lähetä kommentti