Työttömyyden kokemusasiantuntijana
(mielipide, julkaistu Ilkka-lehdessä 6.1.2018)
Voin sanoa olevani erittäin vahva kokemusasiantuntija työttömyydestä.
Olen ollut työttömänä 90-luvulla kouluttamattomana nuorena ja 2000-luvun alussa työpaikassa sairastumisen vuoksi. 2010-luvulla olen ollut korkeasta koulutuksesta ja vahvasta työkokemuksesta huolimatta useimmin työttömänä. Uusin työttömyysjakso alkoi vuoden alusta.
Omien kokemusteni pohjalta tuntuu, että työttömyyden ymmärtämisen yhtenä ongelmana on, että lakeja tekeviltä virkamiehiltä ja poliitikoilta puuttuu omakohtainen kokemus tai tarpeeksi läheltä nähty työttömyys. Käytännön asiat ovat usein huomattavan paljon erilaisia kuin miltä ne papereissa näyttävät.
Mikäli taas virkamiehet ja poliitikot tekevät työttömyyteen liittyviä ongelmallisia ja monitulkintaisia lakipykäliä tietoisesti, niin silloin voidaan hyvällä syyllä epäillä lakeja tehtävän tilastojen kaunistelemiseksi. Työttömyyttä katsotaankin liikaa tilastojen valossa, kun sitä pitäisi tarkastella myös yksilötasolla.
Uudessa aktiivimallissakin löytyy näitä samoja ongelmia, joita työttömyyttä kokemattomat eivät tunnu ymmärtävän. Aktiivimallia on perusteltu silläkin, että työttömyydestä tehdään epämukavampaa. Voin kertoa, että työttömyys on epämukavaa, ahdistavaa, masentavaa ja taloudellisesti raskasta ilman uutta aktiivimalliakin. Tämä malli ei kannusta vaan lisää tunnetta alempiarvoisesta työttömästä.
Hallituksen ajamassa aktiivimallissa on suuria ongelmia, joita vain lisää se, että laki runnottiin läpi perustuslaillisista ongelmista huolimatta. Yhtenä ongelmana on myös se, että ei haluta tunnustaa byrokratian olevan työttömyyden ja kannustamisen suurimpia ongelmia. En tiedä kenen etua ajetaan näin vahvalla byrokratialla? Aktiivimallista tuntuukin eniten nyt hyötyvän työttömille suunnattuja koulutuksia tarjoavat yritykset.
Tällä aktiivimallillaan hallitus vielä lisää nykyistä byrokratiaa ja tekee työttömyystuen saamisesta entistä epäsäännöllisempää. Kuka palkansaaja haluaisi, että palkka tulee ilman tietoa palkanmaksupäivästä? Laskut meidän jokaisen on kuitenkin pyrittävä maksamaan ajallaan.
Nykyisellä ilmapiirillä on saatu vahva kuva työttömistä laiskoina ja työtä vieroksuvina. On ymmärrettävä, että työtön haluaa parantaa työllä omaa taloudellista asemaansa, mutta on myös ymmärrettävä, että työttömällä voi olla ammattiylpeytensä siinä missä muillakin.
Työttömyydessä on aina kyse ihmisestä, perheistä, yhteisöistä ja sen jälkeen yhteiskunnasta. Työttömyyttä ei siten voi vain katsoa tilastona ja työttömiä yhtenä homogeenisena ryhmänä.
Sama lippalakki ei kuulemma sovi melonille ja omenalle, mutta työttömän kuin työttömän päähän sen on mentävä. Tai oikeastaan työtön saa nykyilmapiirissä kulkea kokonaan ilman lakkia.
Voin sanoa olevani erittäin vahva kokemusasiantuntija työttömyydestä.
Olen ollut työttömänä 90-luvulla kouluttamattomana nuorena ja 2000-luvun alussa työpaikassa sairastumisen vuoksi. 2010-luvulla olen ollut korkeasta koulutuksesta ja vahvasta työkokemuksesta huolimatta useimmin työttömänä. Uusin työttömyysjakso alkoi vuoden alusta.
Omien kokemusteni pohjalta tuntuu, että työttömyyden ymmärtämisen yhtenä ongelmana on, että lakeja tekeviltä virkamiehiltä ja poliitikoilta puuttuu omakohtainen kokemus tai tarpeeksi läheltä nähty työttömyys. Käytännön asiat ovat usein huomattavan paljon erilaisia kuin miltä ne papereissa näyttävät.
Mikäli taas virkamiehet ja poliitikot tekevät työttömyyteen liittyviä ongelmallisia ja monitulkintaisia lakipykäliä tietoisesti, niin silloin voidaan hyvällä syyllä epäillä lakeja tehtävän tilastojen kaunistelemiseksi. Työttömyyttä katsotaankin liikaa tilastojen valossa, kun sitä pitäisi tarkastella myös yksilötasolla.
Uudessa aktiivimallissakin löytyy näitä samoja ongelmia, joita työttömyyttä kokemattomat eivät tunnu ymmärtävän. Aktiivimallia on perusteltu silläkin, että työttömyydestä tehdään epämukavampaa. Voin kertoa, että työttömyys on epämukavaa, ahdistavaa, masentavaa ja taloudellisesti raskasta ilman uutta aktiivimalliakin. Tämä malli ei kannusta vaan lisää tunnetta alempiarvoisesta työttömästä.
Hallituksen ajamassa aktiivimallissa on suuria ongelmia, joita vain lisää se, että laki runnottiin läpi perustuslaillisista ongelmista huolimatta. Yhtenä ongelmana on myös se, että ei haluta tunnustaa byrokratian olevan työttömyyden ja kannustamisen suurimpia ongelmia. En tiedä kenen etua ajetaan näin vahvalla byrokratialla? Aktiivimallista tuntuukin eniten nyt hyötyvän työttömille suunnattuja koulutuksia tarjoavat yritykset.
Tällä aktiivimallillaan hallitus vielä lisää nykyistä byrokratiaa ja tekee työttömyystuen saamisesta entistä epäsäännöllisempää. Kuka palkansaaja haluaisi, että palkka tulee ilman tietoa palkanmaksupäivästä? Laskut meidän jokaisen on kuitenkin pyrittävä maksamaan ajallaan.
Nykyisellä ilmapiirillä on saatu vahva kuva työttömistä laiskoina ja työtä vieroksuvina. On ymmärrettävä, että työtön haluaa parantaa työllä omaa taloudellista asemaansa, mutta on myös ymmärrettävä, että työttömällä voi olla ammattiylpeytensä siinä missä muillakin.
Työttömyydessä on aina kyse ihmisestä, perheistä, yhteisöistä ja sen jälkeen yhteiskunnasta. Työttömyyttä ei siten voi vain katsoa tilastona ja työttömiä yhtenä homogeenisena ryhmänä.
Sama lippalakki ei kuulemma sovi melonille ja omenalle, mutta työttömän kuin työttömän päähän sen on mentävä. Tai oikeastaan työtön saa nykyilmapiirissä kulkea kokonaan ilman lakkia.
Kommentit
Lähetä kommentti