Uusi mahdollisuus perhevapaauudistukselle
(Yhteismielipide, Tuula Närvän kanssa, julkaistu mm. Ilkka-lehdessä 27.2.2018)
Perhevapaauudistuksen kaatuminen voidaan nähdä tappiona tasa-arvolle. Samalla voidaan kyseenalaistaa, olisiko uudistuksessa ollut mahdollisuuksia korkeatasoisen varhaiskasvatuksen toteuttamiselle.
Perhevapaauudistuksessa ei ole kysymys vain vapaiden jakamisesta vanhempien välillä tai kuukausien lukumäärästä. Työllisyysvaikutukset ovat toissijainen asia suhteessa lapsen turvalliseen kasvuympäristöön. Lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioiminen päivähoidossa edellyttää riittävästi käsiä ja pieniä ryhmäkokoja.Uudistus olisi tuottanut 100 miljoonan euron lisäkustannukset päivähoitopaikkatarpeen kasvaessa.
Lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioiminen päivähoidossa edellyttää riittävästi käsiä ja pieniä ryhmäkokoja. Uudistukset vaativat lisäresursseja, mutta varhaiskasvatus on ollut toistuvien säästövaatimusten kohteena. Perhevapaauudistusta ei pidä toteuttaa erillään LAPE-ohjelman tavoitteista, ne ovat osia samasta kokonaisuudesta.
Perhevapaauudistuksen pitäisi toimia siinä todellisuudessa, jossa perheet elävät. Joustot ovat välttämättömiä. Sateenkaariperheiden tai yksinhuoltajiien lapsilla on oltava mahdollisuus yhtä pitkään kotihoitojaksoon kuin lapsilla muissa perheissä. Osa-aikatyö täytyy voida yhdistää sujuvasti osittaiseen kotihoitoon. Perheiden tilanteet ovat erilaisia. Siksi perhevapaauudistuksessa olisi annettava perheille vapaus valita.
Vanhemmat haluavat parasta lapselleen ja tekevät valintansa niistä vaihtoehdoista, jotka laki ja olosuhteet mahdollistavat. Siksi lailla pitää myös antaa mahdollisuuksia. Jos perheen tilanteessa paras ratkaisu on kodin ulkopuolinen päivähoito, ei rajoiteta subjektiivista päivähoito-oikeutta. Jos perheen jaksamisen kannalta paras ratkaisu on kotihoito, annetaan kummallekin vanhemmista tasavertainen mahdollisuus tuohon valintaan
Perhevapaauudistuksen kaatuminen voidaan nähdä tappiona tasa-arvolle. Samalla voidaan kyseenalaistaa, olisiko uudistuksessa ollut mahdollisuuksia korkeatasoisen varhaiskasvatuksen toteuttamiselle.
Perhevapaauudistuksessa ei ole kysymys vain vapaiden jakamisesta vanhempien välillä tai kuukausien lukumäärästä. Työllisyysvaikutukset ovat toissijainen asia suhteessa lapsen turvalliseen kasvuympäristöön. Lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioiminen päivähoidossa edellyttää riittävästi käsiä ja pieniä ryhmäkokoja.Uudistus olisi tuottanut 100 miljoonan euron lisäkustannukset päivähoitopaikkatarpeen kasvaessa.
Lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioiminen päivähoidossa edellyttää riittävästi käsiä ja pieniä ryhmäkokoja. Uudistukset vaativat lisäresursseja, mutta varhaiskasvatus on ollut toistuvien säästövaatimusten kohteena. Perhevapaauudistusta ei pidä toteuttaa erillään LAPE-ohjelman tavoitteista, ne ovat osia samasta kokonaisuudesta.
Perhevapaauudistuksen pitäisi toimia siinä todellisuudessa, jossa perheet elävät. Joustot ovat välttämättömiä. Sateenkaariperheiden tai yksinhuoltajiien lapsilla on oltava mahdollisuus yhtä pitkään kotihoitojaksoon kuin lapsilla muissa perheissä. Osa-aikatyö täytyy voida yhdistää sujuvasti osittaiseen kotihoitoon. Perheiden tilanteet ovat erilaisia. Siksi perhevapaauudistuksessa olisi annettava perheille vapaus valita.
Vanhemmat haluavat parasta lapselleen ja tekevät valintansa niistä vaihtoehdoista, jotka laki ja olosuhteet mahdollistavat. Siksi lailla pitää myös antaa mahdollisuuksia. Jos perheen tilanteessa paras ratkaisu on kodin ulkopuolinen päivähoito, ei rajoiteta subjektiivista päivähoito-oikeutta. Jos perheen jaksamisen kannalta paras ratkaisu on kotihoito, annetaan kummallekin vanhemmista tasavertainen mahdollisuus tuohon valintaan
Kommentit
Lähetä kommentti