Eriarvoisuus unohtui tärkeimmällä hetkellä
Kirjoitus julkaistu Ilkka-lehdessä 18.10.2017
Pääministeri Juha Sipilä kirjoittaa 13.10. Suomenmaa-lehden puheenvuorossaan, kuinka nyt on aika kääntää katse eriarvoisuuskehitykseen. Hienot sanat tuntuvat kuitenkin todella ontoilta sen jälkeen, kun Sipilän hallitus on ensin kääntänyt katseensa pois koko asiasta ja tehnyt päätöksiä, joilla on suuria ja pitkäkestoisia vaikutuksia juuri eriarvoisuuden kasvamiseen.
Taloudellisesti haastavassa tilanteessakin meidän tulisi kaikista eniten huolehtia ensin juuri heikoimmista. Hallitus kuitenkin otti ideologisen tien ja lähti kurittamaan vähävaraisimpia, perustellen näitä kipeitä päätöksiä pakolla ja Suomen kuntoon laittamisella. Onko todella niin, että Suomi saadaan kuntoon vain unohtamalla hetkeksi haavoittuvimmat ryhmät ja keskittymällä paremmin toimeentulevien talouden varmistamiseen?
Heikoimpien asemaan tehdyillä päätöksillä on pitkäkestoiset vaikutukset ja niiden korjaaminen on leikkausten jälkeen huomattavasti kalliimpaa ja vaikeampaa koko yhteiskunnalle. Se, että tiputamme osan ihmisiä heikosta asemasta vielä heikompaan, ei todellakaan laita Suomea kuntoon kuin näöllisesti budjeteissa.
Jo 90-luvun laman jäljiltä meillä on ylisukupolvista köyhyyttä ja huono-osaisuutta, jota juuri tämänkaltainen leikkauspolitiikka aiheutti. Taloudellisia päätöksiä tehdessä pitäisikin taas paremmin ottaa mukaan sosiaalipolitiikka. Ihminen ja yhteiskunta pitäisi nähdä suurempana kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa talouteen sekä talouskasvuun.
Sipilän hallitus näkee eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ainoastaan työllisyyden kautta. Esimerkiksi lääkekorvausleikkauksilla, joiden takia pienituloinen eläkeläinen valitsee ruuan ja lääkkeiden välillä, ei ole kuitenkaan mitään tekemistä työn kanssa. Entä varhaiskasvatus- tai koulutus- ja opintotukileikkaukset? Miten ne vaikuttavat työllisyyteen? Useampi hallituksen päätös on johtanut perheiden ostovoiman heikkenemiseen. Miten tämä näkyy tulevaisuudessa?
Pääministeri kertoo myös nojaavansa alkiolaiseen ajatteluun. En usko, että perinteiseen alkiolaiseen ajatteluun kuitenkaan kuuluu uhrata ensin heikoimpia, että heitä voitaisiin auttaa tulevaisuudessa. Heitä kuuluu auttaa aina.
TUOMAS OJAJÄRVI
puheenjohtaja Etelä-Pohjanmaan Vihreät Seinäjoki
Pääministeri Juha Sipilä kirjoittaa 13.10. Suomenmaa-lehden puheenvuorossaan, kuinka nyt on aika kääntää katse eriarvoisuuskehitykseen. Hienot sanat tuntuvat kuitenkin todella ontoilta sen jälkeen, kun Sipilän hallitus on ensin kääntänyt katseensa pois koko asiasta ja tehnyt päätöksiä, joilla on suuria ja pitkäkestoisia vaikutuksia juuri eriarvoisuuden kasvamiseen.
Taloudellisesti haastavassa tilanteessakin meidän tulisi kaikista eniten huolehtia ensin juuri heikoimmista. Hallitus kuitenkin otti ideologisen tien ja lähti kurittamaan vähävaraisimpia, perustellen näitä kipeitä päätöksiä pakolla ja Suomen kuntoon laittamisella. Onko todella niin, että Suomi saadaan kuntoon vain unohtamalla hetkeksi haavoittuvimmat ryhmät ja keskittymällä paremmin toimeentulevien talouden varmistamiseen?
Heikoimpien asemaan tehdyillä päätöksillä on pitkäkestoiset vaikutukset ja niiden korjaaminen on leikkausten jälkeen huomattavasti kalliimpaa ja vaikeampaa koko yhteiskunnalle. Se, että tiputamme osan ihmisiä heikosta asemasta vielä heikompaan, ei todellakaan laita Suomea kuntoon kuin näöllisesti budjeteissa.
Jo 90-luvun laman jäljiltä meillä on ylisukupolvista köyhyyttä ja huono-osaisuutta, jota juuri tämänkaltainen leikkauspolitiikka aiheutti. Taloudellisia päätöksiä tehdessä pitäisikin taas paremmin ottaa mukaan sosiaalipolitiikka. Ihminen ja yhteiskunta pitäisi nähdä suurempana kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa talouteen sekä talouskasvuun.
Sipilän hallitus näkee eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ainoastaan työllisyyden kautta. Esimerkiksi lääkekorvausleikkauksilla, joiden takia pienituloinen eläkeläinen valitsee ruuan ja lääkkeiden välillä, ei ole kuitenkaan mitään tekemistä työn kanssa. Entä varhaiskasvatus- tai koulutus- ja opintotukileikkaukset? Miten ne vaikuttavat työllisyyteen? Useampi hallituksen päätös on johtanut perheiden ostovoiman heikkenemiseen. Miten tämä näkyy tulevaisuudessa?
Pääministeri kertoo myös nojaavansa alkiolaiseen ajatteluun. En usko, että perinteiseen alkiolaiseen ajatteluun kuitenkaan kuuluu uhrata ensin heikoimpia, että heitä voitaisiin auttaa tulevaisuudessa. Heitä kuuluu auttaa aina.
TUOMAS OJAJÄRVI
puheenjohtaja Etelä-Pohjanmaan Vihreät Seinäjoki
Kommentit
Lähetä kommentti