Hallituksen ymmärtämättömyys työttömistä

puheeni 3.12.2016 Vaasan puoluevaltuuskunnan kokouksessa

Hyvä puoluevaltuuskunta

Ei varmaan yllätä, mutta aion puhua jälleen kerran työttömyydestä ja hallituksen toimista sen hoitamiseksi.

Hallituksen suurimpia ongelmia työttömyyden hoidossa on se, että päättäjillä ei valitettavasti ole tarpeeksi omakohtaista kokemusta työttömyydestä ja siihen liittyvistä ongelmista. Sama ongelma näytti jatkuvan myös työ- ja elinkeinoministeriön työttömyyden hoidosta vastaavien työryhmien kokoonpanoissa. Työttömyyden todelliset asiantuntijat loistavat poissaolollaan.

Ongelma on myös se, että työttömät nähdään yhtenä ryhmänä, ei erillisinä yksilöinä. Tämä ryhmä koostuu hallituksen mukaan työhaluttomista, kouluttamattomista, nuorista, sinkuista, perheettömistä ja velattomista ihmisistä. Hallituksen mielestä jokainen työtön pystyy ottamaan työtä vastaan mistä päin Suomea tahansa ja millä palkalla tahansa. Näiden näkemysten pohjalta lyödään keppiä samalla voimalla kaikille työttömille.

Ymmärtämättömyyttä lisää aivan väärä käsitys liian hyvästä sosiaaliturvasta. Sosiaaliturva kun on erisuuruinen vuokralla asuvalla ja omistusasunnossa asuvalla, vaikka työttömyysturva ja menot olisivat samat. Jälkimmäisellä se on yleisimmin 0 euroa. Tällä on työnvastaanoton kannaltakin merkitystä.

Millainen on sitten hallituksen linja? No ilmeisesti julkisen sektorin leikkauksia halutaan paikata ilmaisella työvoimalla, kutsumalla sitä ”aktiivipalveluksi”. Loppujen työttömien odotetaan ilmeisesti perustavan palvelualan yrityksen, joiden palveluja hyvätuloiset voivat ostaa verohelpotuksillaan. Aika paskat vaihtoehdot näin työttömän näkökulmasta. Enkä väheksy tällä kommentilla millään tavalla yrittäjiä.

Työttömyys ei parane kuin työpaikoilla, joista saadaan oikeasti palkkaa. Ensin pitää kuitenkin myös nähdä ihminen työttömyyden takana ei vain yhtä ryhmää. Sen jälkeen pitää purkaa ongelmallista byrokratiaa sen tieltä, että ihmiset oikeasti voivat yrittää.

Pelkäämpä vain, että hallituksen nykyisillä keinoilla näemme samanlaisia ikäviä lieveilmiöitä kuin 90-luvun laman aikana. Eikö mistään voida ottaa opiksi?